Mistä ahdistus johtuu?

Mitä on ahdistus?

Ahdistuksen taustalla voi vaikuttaa useita erilaisia ikäviä tunteita ja kehotuntemuksia, joita voi olla itse vaikea yksilöidä. Esimerkiksi pelko, jännitys, turhautuminen, ärtymys, huoli, stressi, epävarmuus ja turvattomuus voivat aiheuttaa ahdistusta. Vaikka ahdistuksen taustalla voivat vaikuttaa menneisyyden tapahtumat, ohjautuu ahdistus yleensä tulevaisuuteen niin, että jokin tuleva asia, tilanne tai tapahtuma ahdistaa.

Ajoittainen ahdistus tunteena on normaalia silloin, kun ihminen kokee olevansa epämukavuusalueella, vaarassa tai muussa turvattomassa tilanteessa. Mutta jatkuva voimakas ahdistuneisuus on hyvin kuluttavaa ja usein elämää rajoittavaa, minkä vuoksi siihen kannattaa hakea ajoissa apua.

Miten ahdistus ilmenee?

Ahdistus ilmenee erilaisten tunteiden ja kehotuntemuksien lisäksi ahdistavina ajatuksina. Ahdistuneena ikävät ajatukset valtaavat mielen ja pitävät otteessaan. Tapahtumien ylianalysointi, tulevaisuuden murehtiminen ja katastrofiajattelu vievät voimavaroja ja vaikuttavat arjen jaksamiseen. Päällimmäisinä pyörivät ajatukset, kuten selviänkö, kestänkö tai onnistunko tulevassa koitoksessa. Ahdistusta voi nostaa myös jokin pulma, johon on vaikea tai jopa mahdotonta löytää sopivaa ratkaisua. Lisäpainetta tuo, jos pulma pitää yrittää ratkoa johonkin tiettyyn ajankohtaan mennessä.

Joskus voi olla vaikea edes tunnistaa, että mistä ahdistus varsinaisesti johtuu. Joskus pelkkä ajatus ahdistavista ajatuksista voi laukaista ahdistuksen, jolloin pelkää, että ikävät ajatukset pian taas ottavat haltuunsa, eikä niistä pääse heti eroon. Ihminen haluaa hallita omaa elämäänsä, myös tunne-elämäänsä, minkä vuoksi kontrollin menettämisen pelko voi tuntua sietämättömältä.

Ahdistuneena hermosto on herkkänä ja käy ylikierroksilla, koska ihminen elää hälytystilassa valmiina "taistelemaan tai pakenemaan" hallinnantunteen säilyttämiseksi. Silloin voi olla vaikea nukkua, rauhoittua, rentoutua, keskittyä tai muistaa muita asioita, koska mielen kapasiteetti menee ahdistuksen käsittelyyn. Ahdistus voi ilmetä ajatusten ja tunteiden lisäksi myös kehotuntemuksina ja fyysisinä oireina, kuten:

• vatsakipu / närästys
• pääkipu
• hikoileminen
• sydämen tykytykset
• tihentynyt hengitysnopeus
• levottomat kädet/jalat
• suun kuivuminen
• huimaus
• huono olo/ pahoinvointi
• hengenahdistus
• painon tunne rinnassa
• niska- & hartiakivut
• paniikkioireet

Nämä tuntemukset voivat johtaa siihen, että henkilö pyrkii välttämään ahdistusta aiheuttavia tilanteita keinolla millä hyvänsä, mikä voi johtaa esim. sosiaalisten tilanteiden, julkisten paikkojen, ihmisjoukkojen tai esiintymisen välttelyyn. Hän saattaa myös ahdistavassa tilanteessa käyttäytyä itselleen epätyypillisesti, aggressiivisesti, hätääntyneesti tai lamaantuneesti.

Mistä ahdistus johtuu?

Ahdistus voi laueta jossain hyvin tietynlaisessa tilanteessa. Jokin tietty asia, ihminen tai tilanne voi muistuttaa menneisyyden tapahtumasta, joka on ollut henkilölle traumaattinen, ikävä, pelottava ja ahdistava. Voi olla, että siinä tilanteessa henkilön tarpeita tai tunteita ei ole huomioitu, henkilön rajoja ei olla kunnioitettu tai henkilö on menettänyt tilanteessa kontrollin. Hän on voinut jäädä silloin myös vaikeiden tunteiden kanssa yksin tai muuten joutunut pärjäämään seuraamusten kanssa yksin, mikä on entisestään vain vahvistanut ikävää kokemusta. Henkilö saattaa tapahtuneen johdosta kärsiä tietämättään jopa post-traumaattisesta stressihäiriöstä (PTSD), jota ilmentävät tapahtumaan liittyvät takaumat, pakkoajatukset, mielikuvat, painajaiset ja keholliset tuntemukset. Joillakin taas esiintyy jatkuvaa ylivireystilaa, joka voi näyttäytyä keskittymis-vaikeuksina, unihäiriöinä, säpsähtämisreaktioina tai ärtyisyytenä.

Nämä aikaisemmat ikävät kokemukset voivat luoda myös odotuksia tulevalle. Tällöin henkilö saattaa ajatella, että "koska aikaisemmin olen epäonnistunut vastaavassa tilanteessa, tulen myös tällä kertaa epäonnistumaan." Tällainen ajatus yleensä myös alitajuntaisesti ohjaa ihmisen toimintaa, koska ajatukset vaikuttavat toimintaan, jolloin hän on tämän negatiivisen ajatuksen myötä ohjelmoitu epäonnistumaan. Henkilö saattaa näin alkaa etukäteen "ennustamaan" tulevia tapahtumia, jolloin hän uskoo, että ikävä tunne ennen tapahtumaa tarkoittaa automaattisesti ikävää lopputulemaa.

Ahdistuksen hallinnan kannalta onkin vahingollista, jos henkilö tulkitsee ajatuksia negatiivisen kautta "kun minulle tulee ikäviä ajatuksia, on se merkki siitä, että jotain pahaa tulee tapahtumaan". Jos hetkittäiseen ahdistuksen tunteeseen suhtautuu aina lähtökohtaisesti vastentahtoisesti, voi se myös ylläpitää ikävää kierrettä, jolloin mieli ja keho menee heti hälytystilaan, vaikka kyse olisi ihan luonnollisesta tilanteesta, jossa kuka tahansa voisi tuntea itsensä ahdistuneeksi, jännittyneeksi ja epävarmaksi. Kun henkilö ei saa tuskaista ajatuskelaa pysäytettyä, hän saattaa ajatella, "että kun pohdin asiaa kunnolla, niin pystyn ennakoimaan ja suojelemaan itseäni paremmin." Taustalla saattaa vaikuttaa myös vaikeus sietää epätietoisuutta, keskeneräisyyttä, epäselvyyttä ja ratkomattomia pulmia, jotka vähentävät samalla myös henkilön kontrollin tunnetta.

Myös kehotuntemuksien tulkinta automaattisesti negatiivisuuden kautta voi lisätä ahdistunei-suutta. Esimerkiksi jos henkilö ajattelee, että sykkeen kohoaminen ja käsien hikoaminen tarkoittaa aina sitä, että hän tulee kohta pyörtymään tai saa paniikkikohtauksen. Ihminen voi myös ohjata oman huomionsa normaalia enemmän omiin ajatuksiin ja kehotuntemuksiin -sen sijaan, että kohdistaisi huomiotaan ympäröivään ulkomaailmaan.

Ahdistukseen voi olla myös monia yhtäaikaisia selittäviä tekijöitä, jos mitään yhtä tiettyä syytä ei ole tunnistettavissa. Esimerkiksi erityisherkkyys aiheuttaa hermoston herkkyyttä aistia ympäristöä tarkalla tutkalla, jonka vuoksi erityisherkkä henkilö saattaa kokea ahdistuneisuutta keskimääräistä enemmän. Omien voimavarojen vähäisyys voi myös laukaista tunteen, etten selviä ja menetän kontrollin kokonaan, mikä ahdistaa. Sen vuoksi olisi tärkeä tunnistaa, että onko elämässä liikaa kiirettä, unettomuutta ja stressiä, jotka kuormittavat hermostoa. Ylikriittisyys ja perfektionismi voivat myös aiheuttaa sen, että henkilö pelkää kaikessa epäonnistuvansa, mikä on hänelle uhkaavaa ja voi vaikeuttaa toimimista, nostaa aloituskynnystä, lisätä ahdistusta ja kontrollin menettämisen pelkoa.

Lapsuuden kasvuympäristöllä voi olla myös yhteyttä ahdistuneisuuteen. Jos on elänyt lapsuutensa ylisuojelevassa kasvuympäristössä, jossa on paljon peloteltu erilaisista vaaroista, voi tämä pelkoajattelu jäädä päälle. Tällöin ensimmäinen ajatus uusissa tilanteissa on uhkakuviin liittyvä "mitä pahaa voi tapahtua", eikä niinkään positiivisiin mahdollisuuksiin keskittyvä "mitä kivaa voin kokea".

Voisiko näistä tekijöistä jokin olla sinun ahdistuksen taustalla? Ensi kerralla käsittelemme, että minkälaisia vahingollisia ja terveellisiä selviytymiskeinoja ahdistukseen on käytettävissä. Voit ennen sitä testata oman ahdistuksen tason alla olevan linkin kautta.

❤️️Erja