Tunteiden välttämisestä tunteiden kohtaamiseen

Monet mielenterveyden ongelmat johtuvat siitä, ettemme osaa käsitellä ikäviä tunteita. Esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen, riippuvuuksien, pakko-oireiden, fobioiden ja syömishäiriöiden taustalla voi vaikuttaa vaillinaiset tunnesäätelytaidot. Jos lapsen ikäviin tunteisiin on suhtauduttu vähätellen, kieltäen tai tuomiten, vaikuttaa se lapsen käsitykseen tunteista. "Mitä sä nyt tuosta suutuit?", "Et sä nyt voi alkaa kiukuttelemaan", "Ei se itkeminen tässä enää auta". Jos tunteiden kohtaamista, tunnistamista ja käsittelyä ei ole lapsuudessa opetettu, alkaa ihminen helposti välttelemään ikäviä tunteita, koska hänellä ei ole keinoja niiden työstämiseen.

Olemme saattaneet oppia, että on olemassa hyviä ja huonoja tunteita. Ikävät tunteet liittyvät usein ikäviin tilanteisiin ja tuntemuksiin, minkä vuoksi niillä on negatiivinen sävy. Jokaisella tunteella on kuitenkin pohjimmiltaan hyvä tarkoitus, joka on auttanut ihmistä selviytymään hengissä vuosisatojen saatossa. Pelko auttaa ihmistä tunnistamaan mahdolliset vaaranpaikat ja suojautumaan niiltä. Jännitys auttaa ihmistä tunnistamaan hänelle tärkeät tilanteet ja tekemään niissä parhaansa. Suru auttaa ihmistä tunnistamaan hänelle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten tai asioiden merkityksen. Häpeä auttaa ihmistä tunnistamaan yhteiskunnan normit ja mukautumaan niihin, jottei hän tule yhteisönsä hylkäämäksi.

Tunteiden säätelyn vaikeus syntyy siitä, että mieli välillä ylitulkitsee tilanteet ja antaa näin ollen vääriä toimintasignaaleja ihmiselle. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelossa ihminen tulkitsee tilanteen vaarallisemmaksi kuin se todellisuudessa on, koska hänen mieli ja keho reagoi voimakkaasti. Hän ajattelee, ettei mieli ja keho reagoisi niin, jos tilanteessa ei olisi niin suurta vaaraa. Tämä voi johtaa siihen, että ihminen alkaa pelkäämään ja välttämään esim. kaupassakäyntiä, jos se herättää hänessä liikaa ahdistusta. Kun ihminen ei välttelemällä saa korjaavia kokemuksia ("mitään pahaa ei tapahtunutkaan"), hänen käsityksensä kaupassakäynnin vaarallisuudesta vain vahvistuu ("olen selvinnyt hengissä vain, koska en ole käynyt kaupassa). Tämän vuoksi olisi tärkeää alkaa kohtaamaan näitä ikäviä tunteita. Pelko lähtee pois vain sen kohtaamalla.

Miten tunteita voi opetella kohtaamaan?

Tunteita voi opetella kohtaamaan hetki kerrallaan. Parasta on, jos pystyy siedättämään itseään tietylle tunteelle ilman helpottavaa sijaistoimintoa. Ihmisellä voi olla sekä terveitä että vahingollisia sijaistoimintoja. Joku voi helpottaa ahdistustaan siivoamalla, käymällä lenkillä, juomalla viiniä tai uppoutumalla Netflixiin. Vaikka nämä keinot voivat tuoda hetken helpotuksen, voivat ne myös sivuuttaa tunteen, jolloin tunne ei tule aidosti kohdatuksi ja käsitellyksi. Tunne jää vaikuttamaan kehoon ja mieleemme niin kauaksi aikaa, kunnes se tulee nähdyksi.

Ihminen saattaa käyttää hirveästi energiaa tunnetta välttääkseen, koska hän luulee, ettei hän kestä kohdata tunnetta. Kuten aiemmin mainitsin, tämä vain lisää ihmisen uskomusta siitä, että tunnetta pitää loppuun asti välttää, koska hän ei selviä siitä. Sen vuoksi olisi tärkeää opetella ottamaan tunne vastaan sellaisenaan -myötätuntoisella ja avoimella asenteella. Antaa sen viipyä mielessä niin kauan kuin on tarve. Suhtautua siihen uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella, sillä tunne lähtee pois nopeammin, kun sen antaa tulla. Kun ihminen huomaa pystyvänsä ottamaan vaikeita tunteita vastaan, hänen itsevarmuutensa kasvaa, eikä hän enää pelkää niin paljon ikäviä tunteita ja juokse niitä karkuun erilaisilla välttämiskeinoilla.

Vinkki!

Voit aloittaa tunnetyöskentelyn pitämällä tunnepäiväkirjaa, jossa ensin opettelet tunnistamaan erilaisia tunteita ja tilanteita, joissa nämä tunteet heräävät. Voit myös pohtia, miksi tämä tilanne herättää sinussa ko. tunteet. Muistuttaako tilanne sinua jostain, mikä on tapahtunut sinulle aikaisemmin? Mitä tunne kertoo sinulle sen hetkisistä tarpeistasi ja toiveistasi? Jos jonkin tunteen kohtaaminen tuntuu liian vaikealta, sitä voi opetella sietämään minuutti kerrallaan. Kokeilee ensin istua tunteen kanssa minuutin, sitten viisi, kymmenen jne. Tunteen voimakkuuden vaihtelusta voi pitää samalla myös kirjaa, jolloin myös huomaa, että tunne tosiaan elää ja muuttuu, eikä pysy koko ajan samanlaisena.

Jos tunteen välttämiseen liittyy myös voimakasta välttämiskäyttäytymistä esim. kaupassakäynnin välttämistä, kannattaa tehdä itselleen asteittainen siedätyssuunnitelma, jossa askel kerrallaan etenee kohti kauppaa. Ensimmäinen tavoiteaskel voi silloin olla vain kaupassakäynnin ajatteleminen, toinen kauppakassin kädessä pitäminen, kolmas askel ulos meneminen, neljäs askel kauppamatkan käveleminen, viides kaupan edustalla seisominen jne. Tärkeintä on, että askeleissa edetään pienin siedettävin askelin niin, ettei ahdistus pääse missään kohtaa kasvamaan liian suureksi ja seuraavat askeleet otetaan vasta, kun ihminen on siihen valmis.

Jos kaipaat apua omien vaikeiden tunteiden kohtaamiseen, olethan yhteydessä! 

Autan sinua mielelläni!

❤️Erja